Huomenna se sitten on edessä; karu paluu opiskelun pariin. Ei se ole edes kovin kamalaa, paitsi että lähes joka aamuinen viideltä herääminen on jälleen edessä. Perhosia hieman lentelee vatsanpohjassa, vaikka mitään syytä ei ole. Aloitan toisen vuoden ammattikoulussa, joten koulu, opettajat ja kaverit ovat jo tuttuja, joten mitä jännittämistä siinä muka on?

Tunnustan: olen pahanlaatuinen jännittäjä! Olen jo kahtena viime yönä menettänyt yöuneni, koska mukamas jännitän kouluun menoa. Tai no, jännityksestähän se johtuu, mutta oudointa on, etten itse välttämättä tajua jännittäväni. Se vain ilmenee usein huonovointisuutena, unettomuutena ja ailahtelevina mielialoina.

Ihanaa kuitenkin palata "sivistyksen" pariin, kun koko kesä on mennyt töissä ja niistä väsyneenä ei ole oikein jaksanut käydä missään. Kaikkein parasta on tavata ystävät jälleen, vaihtaa kuulumisia ja suunnitellaan yhteisiä vapaa-ajan aktiviteetteja!

Mutta nyt täytyy jälleen juosta, nukkumaanmeno aika lähestyy, huomenna on aikainen herätys!